Iranin hyökkäys ja Netanjahun uhkapeli

Lauantaina 13.4. 2024 noin klo 22 Suomen aikaa, kaksi viikkoa Israelin hyökkäyksestä Iranin konsulaattiin Syyriassa, Iran ilmoitti aloittaneensa hyökkäyksen Israelia vastaan 120 ballistisen ohjuksen, 170 droonin ja noin 30 ristleilyohjuksen voimin. Tuona iltapäivänä Joe Biden poistui kiireesti huvilastaan Delawaressa kohti Valkoista taloa, kriisi häämöttäen horisontissa. Samana iltana presidentti tapasi kansallisen turvallisuuden neuvonantajiaan Valkoisen talon tilannehuoneessa tarkoituksenaan seurata samanaikaisesti tapahtuvia ohjusiskuja.

[Source]

Hän olisi voinut säästyä vaivalta ja jättää tulematta paikalle, sillä hän oli tehnyt päätöksen jo etukäteen. Bidenin reaktio oli yhtä ennalta-arvattava kuin ura vanhan ja kuluneen LP-levyn pinnalla:

Meidän omistautumisemme Israelin turvallisuudelle Iranin ja sen sidosryhmien uhkia vastaan on raudanluja.

Tämä oli viesti massoille. Todellisuudessa hän ei ollut tyytyväinen, sillä jopa hänen rajatulla älykkyydellään voi saada hämärän käsityksen siitä, että Israelin vastahyökkäys nostaa riskiä suurempaan alueelliseen konfliktiin, joka vetäisi mukaansa Yhdysvallat ja sen liittolaiset.

Tilanne, jossa Yhdysvallat ajautuisi sotaan Lähi-idässä, katastrofaalisin seurauksin maailman- ja Yhdysvaltojen taloudelle, haittaisi Bidenin muutenkin päivä päivältä vähenevää mahdollisuutta voittaa presidentinvaalit marraskuussa.

Vaikka hän varmasti haluaisi “hoidella” Iranin, ja hänen hallinnossaan odotellaan innolla hyökkäystä, hän on ollut jokseenkin pidättäytyväinen vaalitaktisista syistä ja on tehnyt työtä avoimien kiistojen välttämiseksi Teheranin kanssa nykyisen Gazan konfliktin aikana.

Siviileihin kohdistuneet veriteot Gazassa ovat tehneet hallaa Bidenin mahdollisuuksille tulla uudelleenvalituksi, heikentäen hänen kannatustaan tärkeissä vaalipiireissä. Hänen kaikenkattava tukensa Israelille ja jääräpäinen tulitauon vaatimatta jättäminen on työntänyt loitommas hänen muslimitaustaisia ja nuoria äänestäjiään.

Biden on nyt hankalassa tilanteesta, jossa hän vannoo vankkaa tukea Israelille, samalla kun yrittää estää uusia leimahduksia, joilla on vaarana vetää Yhdysvallat mukaansa.

Aistien hänen heikkoutensa iranilaiset, joilla ei ole halua joutua sotaan Yhdysvaltojen kanssa, kalibroivat reaktionsa Israelin päivänselvään provokaatioon, jolla oli tarkoituksenaan saada aikaan juuri tämä.

Netanjahun agenda

Iranin hyökkäys Israelia vastaan oli pitkään odotettu vastaus Israelin aprillipäivän hyökkäyksiin, jotka osuivat konsulisiipeen Iranin suurlähetystössä ja joissa kuoli 16 ihmistä, joista 7 oli iranilaista ja heidän joukossaan kaksi Iranin armeijan kokenutta komentajaa.

Mitä Netanahu yritti saavuttaa, kun hän antoi käskyn suorittaa iskun? Vastaus on selvä. Hän on luottanut koko ajan siihen, että hän onnistuisi provokaatiollaan käynnistämään alueellisen konfliktin, joka vuorostaan pakottaisi Yhdysvallat mukaansa tilanteeseen Israelin liittolaisena.

Kaikki tämä liittyy suoraan Israelin verenhimoiseen sotaan Gazan kansaa kohtaan. Israelin sotaretki ei ole mennyt odotusten mukaisesti. Kuusi kuukautta on kulunut ja se ei ole saavuttanut tavoitteitaan. Hamasta ei ole murskattu ja panttivankeja ei ole vapautettu.

Tämän seurauksena Netanjahun kannatus on romahtanut. Protestiliike Israelissa kasvaa kymmenientuhansien vaatiessa aikaistettuja vaaleja, joissa hän aivan varmasti menettäisi asemansa ja mahdollisesti joutuisi vielä oikeuden eteen.

Hänen tilanteensa on epätoivoinen. Kaikki sotilaalliset vaihtoehdot on käytetty, sillä lähestulkoon koko Gazan kaista on pommitettu purkujätteeksi. Hän on jopa joutunut määräämään suurimman osan joukoista vetäytymään. Viimeinen jäljelle jäänyt kohde on eteläinen Rafahin kaupunki, johon 1,5 miljoonaa ihmistä on kerääntynyt kauhuissaan ja nälkiintyneenä.

Gazalaisten ahdinko on laukaissut maailmanlaajuisia protesteja, joiden seurauksena Israel on eristetty maailmasta ja Yhdysvallat on pakon edessä joutunut painostamaan Netanjahua välttyäkseen joutumasta itse hyökkäyksen kohteeksi. Etsiessään uutta kohdetta, hänen huomionsa kiinnittyi entistä intensiivisemmin Iraniin.

Bidenin hallinto tietysti rahoittaa ja varustaa hänen kansanmurhakampanjaansa Gazan kaistalla, mutta tämä ei ole alkuunkaan tarpeeksi Netanjahulle. Hän tarvitsee pikaisesti suoraa tukea Yhdysvaltojen asevoimilta laajempaa alueellista kahakkaa varten, sellaista kahakkaa, joka pakottaisi Yhdysvallat liittolaisineen avoimesti Israelin puolelle.

Irania oli provosoitava, jotta he hyökkäisivät Israeliin, joka sitten kutsuisi Yhdysvaltalaiset ystävänsä pikaisesti apuun. Israelin hyökkäys Iranin konsulaattiin Damaskoksessa oli suunniteltu provokaatio tätä tarkoitusta varten.

Netanjahu tiesi, että Iranin olisi pakko vastata. Diplomaattiset rakennukset katsotaan sen omistavan maan alueeksi, joten hyökkäystä täytyy pitää suorana hyökkäyksenä Iranin maaperälle. Tällä tavoin hän tahallisesti käynnisti tappavan ketjureaktion, jonka tapahtumia nyt seuraamme.

Biden ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu keskustelivat puhelimitse lauantai-iltana, kuten myös tekivät puolustusministerit Lloyd Austin ja Yoav Gallant, ja nämä kaksi maata päättivät pysyä tiiviisti yhteydessä tulevien päivien ja tuntien aikana.

Näiden keskustelujen sisältöä ei tiedetä, mutta ei ole epäilystäkään, että Yhdysvaltalaiset painottivat pidättyvyyttä. Jää nähtäväksi, kuinka tehokkaita nämä vetoomukset olivat. Netanjahu on enemmän kuin kykenevä syöksemään koko alueen sotaan ihan vain pelastaakseen selkänahkansa. Jos tämä aiheuttaa Joe Bidenille ongelmia, se on hänen ongelmansa.

Teheranin toiminta

Viimeisen kahden viikon aikana useammat maat ovat painostaneet Irania pidättäväisyyteen tilanteessa, jossa heitä vastaan on näytetty avointa vihamielisyyttä. Samalla nämä maat, jotka vaativat pidättäväisyyttä Iranilta, ovat hiljaa Israelin hyökkäyksistä Damaskokseen: ei päätöksiä YK:ssa, ei sanktioita, ei yhtään mitään.

Taas kerran näemme “kansainväisen yhteisön” kaksoisstandardit. Maita kuten Iran, Venäja ja Kiina syytetään jatkuvasti siitä, että he yrittävät tuhota niin sanottua sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä – mutta kuka laatii nämä säännöt?

Nämä säännöt ovat Yhdysvaltojen laatimat, ja muiden maiden koko maailmassa odotetaan toimivan näiden sääntöjen mukaan. Se on niinkin yksinkertaista!

Täytyy tuoda myös esille, että jo pitkän aikaa Iran ollut huomattavan pidättyväinen aikaisempien Israelin provokaatioiden kohdalla, mukaanlukien toistuva sotilashenkilöstön salamurhaaminen ja 62:n sen ydinohjelmiin osallistuneen tieteilijän murhat.

Sivumennen sanoen: Irania vastaan ei ole todisteita siitä, että se olisi ollut kytköksissä Hamasin viime lokakuiseen hyökkäykseen, minkä Yhdysvallat ja Israel myönsivät siihen aikaan. Alkanut kansanmurha ei saanut Irania aloittamaan sotatoimia. Mutta tällä kertaa Teheranin oli säilytettävä kasvonsa. On huomautettava, että ensin Iran toi asian esiin asiaan kuuluvissa elimissä YK:ssa.

Kansainvälinen laki takaa immuniteetin lähetystöille ja vastaaville rakennuksille kautta maailman. Niitä pidetään loukkaamattomana tilana, itse asiassa osana sen maan maaperää, joka ne omistaa.

Hyökkäys Iranin konsulaattiin Damaskoksessa oli räikeä rike niitä perusperiaatteita vastaan, jotka solmittiin vuonna 1961 Wienin yleissopimuksessa. YK:lla on siis velvollisuus tuomita se, mutta kun tuli aika päättää asiasta turvallisuusneuvostossa, Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat käyttivät veto-oikeuttaan.

Kun YK kieltäytyi ottamasta tätä pientä askelta, Iranin hallinnolle ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin vastata tavalla, joka nähtäisiin kohtuullisena Israelin provokaation rinnalla.

Huolimatta kaikesta tästä melusta ja hysteriasta tämän ohjusiskun ympärillä – joka oli ensimmäinen Iranin hyökkäsi suoraan Israelin maaperälle, vaikka Israel on toistuvasti hyökännyt Irania vastaan – hyökkäys kuitenkin oli kohtuullinen.

Hyökkäyksessä käytettiin yli kolmeasataa ammusta. Tämä vaikuttaa huomattavalta määrältä, näennäisesti. Suurin osa näistä oli yksinkertaisia Shaheed-drooneja, joita yleensä käytetään vastapuolen ilmatorjunnan koetukseen suuremman pommituksen valmistelua varten.

On väitetty – luultavasti totuudenmukaisesti – että suuri osa drooneista ja ohjuksista ammuttiin alas, monet Yhdysvaltojen toimesta. Ihmisvahingoilta suurimmilta osin vältyttiin ja yhden sotilastukikohdan väitetään kärsineen jonkinlaisia tuhoja.

Vahingot olivat pienet, vaikka tiedetään, että Iranilla on hallussaan huipputeknologisia ohjuksia ja raketteja, ja tämänhetkinen hyökkäys peitti suurimman osan Israelin alueesta. Mikä selittää tämän?

Faktaa on, että Yhdysvalloille ja Israelille annettiin varoitus hyökkäyksestä etukäteen. Tämä mahdollisti sen, että Yhdysvallat onnistui käyttämään ilmatorjuntaansa tehokkaasti, minimoiden vahingot.

Hyökkäys pitää nähdä siis Iranin varoituksena Isrealia kohtaan. Viestissä, jonka Iranin valtuuskunta toimitti YK:lle, sanottiin näin:

Iranin sotilaallinen toiminta, joka perustui YK:n peruskirjan artiklaan 51, joka koskee oikeutettua puolustusta, oli vastaus sionistihallinnon hyökkäykseen diplomaattitilojamme vastaan Damaskoksessa.

Asiaa voidaan pitää loppuunkäsiteltynä

Jos Israelin hallinto kuitenkin tekee uuden virheen, Iranin vastaus tulee olemaan huomattavasti ankarampi. Kyseessä on Iranin ja Israelin roistohallinnon välinen konflikti, josta Yhdysvaltojen on pysyttävä erossa!

Viestin tarkoituksena näyttäisi olevan: tässä kaikki mitä aiomme tällä erää, emme halua eskaloida enempää, pallo on Israelilla.

Iranilaiset ovat myös antaneet lähialueiden maille ankaran varoituksen: jos puututte tilanteeseen puolustaaksenne Israelia pysäyttämällä drooneja, me pidämme teitä virallisina kohteina.

Jordanian hallinto, joka on massojen painostuksen kohteena, johtuen toimettomuudestaan Gazan verilöylyn edessä, ensin totesi, että se ampuu alas Iranialaisia drooneja, mutta jälkeenpäin julkisesti kielsi tämän.

Houthien suorittamat ilmahyökkäykset Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa vastaan eivät ole saaneet aikaan vaikutusta. Laivaliikenteeseen kohdistuneet hyökkäykset ovat jatkuneet alueella ja ne lisääntyvät. Aikaisemmin päivällä Iranin vallankumouskaarti (IRGC) otti haltuunsa israelilaistaustaisen laivan, joka matkusti Hormuzinsalmella. Myös tämä oli varoitus.

Tekopyhyyden kuoro

Biden on julkisesti sanonut, että hän ei halua eskaloida konfliktia. Mitä hän todella tarkoittaa on: “Me tulemme jatkamaan tukeamme ja rahoitustamme Israelin verilöylylle Palestiinalaisia kohtaan, emmekä halua muiden maiden puuttuvan tähän”.

Mutta tarkalleen juuri kansanmurhakampanjan jatkuminen Gazassa provosoi jokaista alueen kansaa. Bidenin yritykset esittää sympatiansa Israelin aggression uhreille (samalla kun hän lähettää rahaa ja aseita, jotta Netanjahu voi jatkaa teurastustaan) paljastuvat ontoiksi ja petollisiksi.

Bidenistä tuleekin mieleen yksi mursuista Lewis Carrolin teoksessa Liisan seikkailut peilimaailmassa, joka kutsuu ryhmän nuoria ostereita liittymään seurakseen kävelylle, päätyäkseen lopulta mursun lounaaksi.

I weep for you,the Walrus said:
I deeply sympathise.
With sobs and tears he sorted out
Those of the largest size,
Holding his pocket-handkerchief
Before his streaming eyes.

Samaa vatsaa vääntävää tekopyhyyttä esittää Yhdysvaltojen liittolaiset, jotka tottelevaisesti vastasivat Iranin hyökkäykseen hyvin harjoitellulla tuomitsemisen kuorolla. Kuten yleensä, Ison-Britannian pääministeri Rishi Sunak etunenässä: “Tuomitsen jyrkästi Iranin hallinnon holtittoman hyökkäyksen Israelia vastaan” joka “on vaarassa nostaa jännitteitä ja horjuttaa alueen vakautta. Iran jälleen kerran todisti, että sen on tarkoitus kylvää kaaosta omalla takapihallaan.

Iso-Britannia jatkaa Israelin turvallisuuden ja muiden alueen maiden, mukaanlukien Jordanian ja Irakin turvallisuuden puolustamista.

Liittolaisemme rinnallamme työskentelemme kiireesti tasataksemme tilanteen ja estääksemme eskalaation jatkossa. Kukaan ei halua nähdä enempään verenvuodatusta.

Edistääkseen maailmanrauhaa Rishi Sunak ilmoitti välittömästi lähettävänsä Kuninkaalliset ilmavoimat alueelle, pommittamaan niitä, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan.

Sunakin lausuntoja tuki välittömästi hänen rikoskumppaninsa työväenpuolueen johtaja Sir Keir Stamer.

Josep Borrell lisäsi äänensä kuoroon: “EU tuomitsee jyrkästi hyväksymättömän iranilaishyökkäyksen Israelia vastaan. Tämä on ennennäkemätön eskalaatio ja vaara alueelliselle turvallisuudelle.”

Vielä oudompaa on se, että yksikään näistä herrasmiehistä ei ole maininnut sanallakaan Israel hyökkäysta Damaskokseen. Kuinka outoa on, ettei yksikään Israelin toimista ole näyttäytynyt minkäänlaisena uhkana alueelliselle turvallisuudelle!

Kaikki heistä ovat ilmaisseet täyden tukensa Israelin oikeudelle “puolustaa itseään” lokakuun iskujen jälkeen, mutta jostain syystä heidän mukaan tämä sama ei päde Iranin kohdalla.

“Omituisimmin omituisempaa” Liisa sanoi.

Leikin loppu?

YK:n pääsihteeri, Antonio Gutierrez:

Tuomitsen jyrkästi vakavan kärjistymisen, jota Iranin islamilaisen tasavallan tänä iltana Israelia vastaan tekemä laajamittainen hyökkäys merkitsee. Vaadin näiden vihamielisyyksien välitöntä loppua.

Olen syvästi huolissani, että on hyvin todellinen uhka tuhoisasta koko alueen laajuisesta eskaloitumisesta. Kehotan kaikkia osapuolia noudattamaan mahdollisimman suurta malttia ja välttämään toimia jotka voisivat johtaa suuriin sotilaallisiin yhteenottoihin useilla rintamilla Lähi-Idässä.

Olen toistuvasti korostanut sitä, että tällä alueella eikä maailmalla ole varaa uuteen sotaan.

Kuten todettu, Iranin YK:n edustusto ilmaisi, että maansa sotilaalliset toimet Israelia vastaan perustuvat YK:n peruskirjan 51. artiklaan, joka koskee oikeutta puolustautua vastauksena Israelin tappavaan hyökkäykseen Iranin konsulaattiin Syyriassa, lisäten, että hyökkäys Israeliin on ohi.

Edustusto jatkoi: “Jos Israelin hallinto kuitenkin tekee uuden virheen, Iranin vastaus tulee olemaan huomattavasti ankarampi.” He vielä lisäsivät, että jos YK:n turvallisuusneuvosto olisi tuominnut Israelin aggression Iranin diplomaattitoimintaa kohtaan Damaskoksessa ja tuominneet heidät, jotka olivat tämän iskun takana heidän “ei välttämättä olisi ollut tarpeen rangaista Israelia”.

IRGC on ilmaissut kahdessa eri lausunnossa, että se on laukaissut “kymmeniä ohjuksia ja drooneja” ja että ne ovat ”onnistuneet osumaan ja tuhoamaan” tärkeitä sotilaskohteita, jotka kuuluvat Israelin armeijalle miehitetyillä palestiinalaisalueilla, vastauksena “lukemattomiin Isrealilaisten rikoksiin”.

Iranin YK:n edustusto lisäsi vielä, että he pitävät asiaa loppuunkäsiteltynä. Mutta tämä ei ole missään nimessä selvää. Lähteet Israelin kabinetista Israelin Channel 12 TV:n mukaan sanoivat, että vastaus Iranin hyökkäykselle olisi “huomattava”. Juuri sitä Netanjahu toivoi aprillipäivän hyökkäykseltään Damaskukseen.

CNN:n mukaan Bidenin hallinnon virkamiehet näkivät Iranin hyökkäyksen “kohtuuttomana” verrattaessa Israelin hyökkäykseen Damaskoksessa, joka johti tähän kostohyökkäykseen. Tämä vastaus näyttäisi olevan kädenlämpöinen ja kaukana siitä mitä Netanjahu odottaa Washingtonilta.

Kuten sanottu, eräät Washingtonissa odottavat tekosyytä hyökätä Irania vastaan kuin kuuta nousevaa, mutta tällä olisi massiiviset koko aluetta epävakauttavat vaikutukset. Yhdysvaltojen diplomatialla on hurja työ tässä nuorallatanssissa saavuttaa lopputulos, jossa he vetävät itsensä ulos sotkusta, jonka ovat itse aiheuttaneet.

Toisaalta, heidän on tuettava Israelia, joka on tällä hetkellä käytännössä heidän ainoa luotettava liittolaisensa koko alueella, ja toisaalta heidän täytyy estää alueellisen sodan synty, jolla saattaisi olla vaaralliset seuraukset sen riistäytyessä käsistä.

Tärkeä osa Yhdysvaltalaisen imperialismin laskelmissa, on tarve estää massojen vihan eteneminen alueella siihen pisteeseen, että se voisi johtaa reaktionääristen arabihallintojen kaatumiseen, joiden on tarkoitus olla Yhdysvaltojen liittolaisia.

Ilmassa on selkeitä merkkejä siitä, että ainakin osa näistä hallinnoista on tilanteessa hermoissaan. Persianlahden maat esimerkiksi julkisesti ilmaisivat, ettei Yhdysvaltojen tule käyttää sotilastukikohtiaan niiden alueilla eikä niiden ilmatiloja, jos ja kun hyökkäävät Iraniin.

Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat nostaneet sotilaallista näkyvyyttään alueella. IRGC on varoittanut, että mikä tahansa uhka Yhdysvalloilta ja Israelilta tai miltä tahansa muulta maalta saisi vastavuoroisen ja suhteellisen vastauksen Iranilta.

Sodan liekit palavat kirkkaana Lähi-idässä ja maailmassa moni olisi valmis yllyttämään ne laajaksi maastopaloksi.